Ollaan vihdoinkin löydetty Espoosta hyvät metsälenkki -paikat. Siellä onkin sitten käyty tarpomassa hangessa ja riehumassa. Saskan mielestä on ratkiriemukasta kun mamma yrittää - säälittävällä menestyksellä - varastaa lelua. Uskomatonta että koiralla voi olla tuollainen huumorintaju! Inca puolestaan on täysi tosikko ja tekee kaiken tosissaan. Tytsyltä on löytynyt metsäleikeissä hurja taistelutahto. Sisua ei likalta ainakaan puutu. (Korvannee sen huumorintajun puutteen.)

Kun metsään on menty, niin ollaan samalla treenailtu vähän esineruutua. Saska hakee esineitä samalla "apinanraivolla" kuin ennenkin.  Eilen otettiin ensimmäistä kertaa erilainen esine (kova muovinen juomapullo). Vasta kolmannella lähetyksellä Saska tajusi, että "hei, toihan mun pitää viedä!". Kyllä oltiin kaikki tyytyväisiä kun pullo tuli ohjaajalle, eikä koira vähiten.

Inca on aina seurannut Saskan esineruutuja vierestä ja ilmeisesti jotain Saskan innosta on tarttunut tytsyynkin. Vielä viime syksynä kun landella näitä tehtiin, eivät esineet (mamman hanska) todellakaan tulleet ohjaajalle saakka. Inca kyllä löysi hyvin, räväytti parit tapporavistustukset ja tiputti sitten esineen ja tuli kiireesti hakemaan palkkaa.  Ilmeisesti noudon treenaaminen ja satunnaiset rullatreenit ovat tuottaneet tulosta. Esineet tulevat ihan kiitettävästi ohjaajalle saakka ja pysyvät suussakin kunhan ohjaaja ei vaan möhli palkkojen kanssa.  Järjestyksen kanssa pitää olla tarkka: ensin otetaan esine koiralta, sitten kehutaan ja VASTA sitten kaivetaan palkka taskusta. Jos tuo järjestys menee sekaisin, niin Inca tiputtaa kyllä esineen jotta saa suuhunsa tilaa syötävälle tavaralle... Pääasia kuitenkin on, että kumpikin koira tykkää ihan hullun paljon tuosta esineiden etsimisestä.  Haitanneeko se silloin meneekö se ihan pilkulleen oikein, minusta ei. Varsinkaan kun ei meillä ole mitään kummoisia ambitioita tuloksien tai kisojen/kokeiden suhteen.

Tällä kertaa hakuiltiin todella runsaslumisessa paikassa. Treenit kävivät hikijumpasta sekä koirille että maalimiehille ; )

Inca otettiin taas ennen Saskaa. Tällä kertaa koira käännettiin pois päin haamuista ja vaikutus on ihan käsittämätön! Nyt koira keskittyy kunnolla ja tulos on sen mukaista. Koska pistoihin halutaan edelleen pituutta, niin Incalle tehtiin seuraavanlainen rata: 1.haamu, 2.haamu, 3.valmis ja 4.haamu. Inca nosti valmiin maalimiehen todella hienosti. Aikaisemmin seurattiin osaavamman koiran tekemistä ja oli kiva nähdä että Inca sai vainun samassa paikasta olleesta maalimiehestä samalla tekniikalla kuin osaavampi koira. Hieno likka! Jos Saskalla työmotivaatio loppuu kolmannen jälkeen, niin Incalla tuntuu päinvastoin olevan vaikeuksia ymmärtää milloin työnteko loppuu. Täytynee ottaa treenien loppuun joko Lelu tai Mahtava Loppupalkka, josta Inca oppii tunnistamaan treenien loppumisen. Ja ilman muuta pitää kasvattaa pistojen lukumäärää kun tytöllä intoa tuntuu riittävän.  Ollaan aloitettu rullan treenaaminen kotona ja yllättävää kyllä Inca tuo rullan aika hyvin perille. Onneksi tytsy on niin ahne kuin on. Kiitokset muuten Katille rullaopetukseen liittyvistä neuvoista!

Saskalla oli jälleen neljä valmista. Tällä kertaa oli myös yksi todella lyhyt pisto mukana sarjassa. Lyhyesti tuloksesta: eka maalimies löytyi hyvin, mutta haukku ei oikein irronnut; toinen maalimies oli tosi lähellä keskilinjaa ja Saska löysi vasta toisella lähetyksellä, lisäksi Saska meni haukkumaan turhan lähelle maalimiestä (käytännössä menee syliin makaamaan ja haukkuu siitä); kolmas maalimies löytyi ok ja haukku ok; kolmannen jälkeen Saska luuli taas että hommat on ohi; viimeinen maalimies löytyi hyvin ja tällä kertaa lähti oikein hieno sarja haukkuakin.

Lisäksi ollaan molempien koirien kanssa ruvettu kiinnittämään enemmän huomiota hallintaan. Aikaisemmin koirat on pidetty hihnassa, mutta nyt ollaan otettu tavoitteeksi että koirien on pysyttävä hanskassa ilman hihnaakin. Jaa-a, tästä tulee varmasti hauskaa... Ja arvatkaa vaan ollaanko treenattu tottista yhtään? Juu ei.

Muutaman viikon tauon jälkeen päästiin taas hakuilemaan. Koska treeneissä oli mukana pelastuspuolelle suuntautuvia koiria, niin tällä kertaa aluetta ei tallattu lainkaan. Meitä vähän jännitti miten meidän nuijat asiaan suhtautuu; aivan turhaan.

Inca vetäisi tällä kertaa kierrokset kattoon heti kun pääsi autosta ulos. Koska aluetta ei ollut tallattu, niin katsottiin parhaaksi tehdä tytsylle haamuja. Haamuissa on vaan se paha puoli, että Incan hetsaa maalimiehestä itsensä ihan pihalle. Miran neuvo kääntää koira pois päin maalimiehestä osoittautui todella hyväksi: kun tytsy ei saa tuijottaa maalimiehen perään, niin se rauhoittuu ja homma hoituu paljon paremmin. Incalla sujuu etsintä sen verran hyvin, että pitää ruveta treenaamaan ilmaisua. Kotona siis vaan rullaa kehiin.

Saskan kanssa tehtiin ekaa kertaa niin, että ohjaaja juoksi piilolle Saskan haukkuessa. Ohjaajan paikalletulo ei tunnu kovinkaan paljon häiritsevän, mutta Saskalla ei vielä ole tarpeeksi "haukkukestävyyttä". Pitää siis treenata haukkumista. Kaiken kaikkiaan Saskalla oli neljä valmista maalimiestä. Aivan selkeästi ollaan tehty aikaisemmin virhe kun ollaan tahkottu Saskan kanssa vain kolmea maalimiestä; koira on kolmannen jälkeen sitä mieltä että hommat loppu nyt.  Eikä se ilmaisukaan kovin varmaa ole, koska välillä Saska jättää maalimiehen löydön jälkeen, käy vähän merkkailemassa ja palaa vasta sitten ilmaisemaan maalimiehen. Eli puuhasteltavaa riittää.

Sinänsä oli hyvät treenit, että hakualueella käväisi treenien aikana yksi koiravaljakko, kaksi maastopyöräilijää sekä pari kolme koiran ulkoiluttajaa eli häiriötekijöistä ei ollut pulaa... Oli mielenkiintoista havaita, että koirat eivät olleet häiriöistä millänsäkään. Eli enemmän ne taitavat ohjaajia haitata : )

Etelärannikon talvesta saatiin taas nähdä parhaita puolia kun aamulla satoi vettä kaatamalla. Onneksi sade hieman hellitti ja puolen päivän aikaan oli jo melkein inhimillinen keli kun mentiin hakuilemaan. Koirat toimivat tänään yli odotusten, joten mitäpä voi sanoa? No: a) Saska oli mennyt maalimiehen "iholle" ja b) jälkianalysoinneissa todettiin, että Inkalle on jäänyt viime kesäisestä treenauksesta jotakin niin sanotusti hampaankoloon.  Jatkoa ajatellen Inkan kanssa pitää ruveta treenailemaan rulla-juttuja ja Saskan kanssa pitää haukkua.  Mutta kyllä oli hyvä fiilis mennä kotiin kun koirat olivat hyvällä tavalla voipuneita; eipä kastuttu turhaan sateessa ja märässä hangessa. Ja kiitoksia treenikavereillekin.

Se hyvä puoli tässä lauhassa kelissä on, että voidaan kohta taas avata mökkikausi. Maukkalan remonttia pitää ruveta lähiaikoina suunnittelemaan oikein tosissaan ja hankkimaan tarvikkeita. Yhdestä hirsimökkipaketista saatiin jo tarjouskin; pitäisi päättää että rakennetaanko itse vai ostetaanko paketti. Täytynee polkaista pystyyn tämän vuoden ensimmäiset ns. mökkikäräjät, että voidaan suunnitella tarkemmin. Tulisipa jo pian kevät!

Vihdoin ja viimein tämäkin on nyt saatu aikaiseksi. Me Kurjat teimme sen sittenkin. Kuten kotisivutkin, myös tämä blogi on alkutekijöissään. Jospa lähipäivinä saisi oikeaa asiaakin tänne...